Minulla on yhteinen harrastus aika monen suomalaisen kanssa. Olen viime aikoina katsastellut uutta työpaikkaa ja käynyt muutamassa haastattelussakin (tätä iloa ei kaikille suoda, etenkään jos on vahingossa tullut oltua tahattomasti työttömänä pidempään). Minä tyttö osaan kääriä itseni monenlaiseen pakettiin, ettepä arvaakaan, mutta en ole ihan vielä saanut itseäni kaupaksi mieluisaan toimeen. Hinnoittelumalli ja tuotteistus eivät ole aivan kohdillaan. Olen hiomaton timantti, minä ajattelen, Ajatteluani ovat alkaneet ohjata myös pohdinnat siitä, mitä hyötyä tai haittaa kulloisestakin tekemisestäni voisi olla uralleni, esim. voisiko minusta viini- ja kahvi-innostukseni ansiosta kehkeytyä oivallinen sommelier tai barista, tai voisinko alkaa valmistaa gluteenittomia trendileivonnaisia GMO-vapaista (sic.) luomu-raaka-aineista. Voinko hyödyntää blogiani työnhaussa? Vitsi.
Olenko yksin asian kanssa? Rekrytoinnin ympärille on kehittynyt kukoistava business, jossa kauppatavarana on työntekijöiden henkinen pääoma/ahdinko ja lisäarvona konsultin kyky paikantaa ja todentaa potentiaali ja saattaa oikea pakkaus työnantajan saataville. Tuttu juttu. Viime aikoina on kehittynyt myös menestyksekästä liiketoimintaa, jossa sertifioidut konsultit valmentavat työnhakijoita saamaan työpaikan. Herätys. Edessä voi olla vuodenkin työttömyys tai pahempaa. Tässä markkinatilanteessa ei a) kannata pelata urakonsultin pussiin järjestämällä hänelle toimeksiantoja b) tehdä kovin paljon ilmaiseksi tai c) perustaa yritystä suurella riskillä, ellei ole varma siitä mitä tekee. Sen sijaan jokaisella, silläkin jolla ei ole rahaa, on mahdollisuus ja ehkä myös velvollisuus niin sanotusti katsoa peiliin. Sikäli kun työtä haluaa hakea toisen palveluksesta, sitä saa ennen pitkää ilman konsulttiakin kunhan ymmärtää tiedostaa
vahvuutensa ja kiinnostuksensa aidot kohteet ja keskittyy niihin
asioihin, joihin uskoo ja joista nauttii. Toisin sanoen kysyy itseltään, mitä asioita rakasti ennen kuin muuttui työelämän puristuksissa tahdottomaksi lampaaksi ja hyväksyi omienkin saavutustensa mittariksi niiden jollekulle toiselle tuottaman lisäarvon.
Kiitän itseäni tästä päivästä, jonka jälkeen olen taas useita kokemuksia täydellisempi. On kuitenkin niin, että tulee aika antaa tästä kaikesta takaisin, antaa hyvän kiertää.
