Pehmeähkön aloituksen jälkeen kovaa asiaa. Minun olisi syytä pysytellä poissa talousasioiden ääreltä, sillä mekoissani ei ole edes taskuja, joissa pitäisin rahaa. Nyt on kuitenkin aika selvittää muutama perusasia. En nimittäin tiedä, kuinka suhtautua siihen jatkuvaan narinaan, jota kuullaan "keynesiläistä" talouspolitiikkaa vastustavien suista. Keynesiläisyyttä meillä ei ole nähty kai 1970-luvusta päästyä, mutta sen uhka on ilmeisesti sen verran vahva, että taistelu on pitänyt taas aloittaa. Olen kiinnittänyt keskustelussa huomiota pariin hämmennystä herättävään seikkaan. Lyhyesti.
1)
Eräiden kansantaloudellisten tunnuslukujen harhaanjohtava käyttö
Esimerkiksi rutiininomainen viittaaminen bruttokansantuotteen laskuun ja muihin bruttokansantuotteeseen perustuviin tunnuslukuihin teksteissä, joiden yhtenä tarkoituksena on argumentoida julkisen sektorin menojen leikkaamisen puolesta. Bruttokansantuotteeseen sisältyy myös markkinattomia hyödykkeitä
eli tuotteita ja palveluita. Erityisesti Suomessa ja muissa Pohjoismaissa markkinattoman
tuotannon osuus bkt:sta on julkisen palvelutuotannon takia
merkittävä. (Tilastokeskus 2002) Ihmettelenkin, miten esimerkiksi bruttokansantuotteen laskun ongelmaan (?) auttaisi talouspolitiikka, joka vähentäisi julkisia investointeja? Bruttokansantuotteen kasvun ihanuudesta on todettava myös, että bruttokansantuotetta
laskettaessa tuotantotoiminnan ulkoisvaikutuksia, positiivisia tai
negatiivisia, ei myöskään huomioida. Mittari (ja siihen perustuvat suhdeluvut) ei ole autuaaksitekevä. Mutta se on helppo heittää.
2)
Ei tiedetä, onko jokin määrätty politiikka "keynesiläistä", uusliberalistista vai jotain muuta, ja tämä tietämättömyys syystäkin häiritsee keskustelijoita (esim. Jouko Marttilan blogi 2014). Pitäisi pystyä lokeroimaan toiminta jotenkin. Voisiko asiat tulkita siten, että esimerkiksi pankkien elvytys "veronmaksajien rahoilla" on keynesiläisyyttä, ja silloin kun pankkitoiminnan normaali pyörittäminen sattuu onnistumaan ilman että aktiiviselle valtiolliselle puuttumiselle on tarvetta, kyse on vapaasta markkinataloudesta. Jatkumona edelliseen voitaisiin kirjoittaa auki myös seuraava: edellinen tilanne on seurausta keynesiläisestä talouspolitiikasta, jälkimmäinen onnellinen tilanne on seurausta siitä, että markkinoiden toimintaan ei ole puututtu.
Havainnoin taukoamatta, ja seuraavaksi saatan julkaista pikaiset muistiinpanoni suomalaisen kulttuuripääoman jakautumisesta. Ovathan muutkin nykyään kaikkien alojen asiantuntijoita heti käytyään Ressun tai Suomussalmen lukion.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti